Rovaniemen Wanhat Markkinat! (Ja löpinää muustakin)

Kun Ruska tuli meille, päätin heti alusta asti, että sosiaalistan sen mahdollisimman hyvin pentuna, ettei myöhemmin ilmene mitään ongelmia. Pannua ei pentuna sosiaalistettu kovin hyvin: se sekoaa muista koirista, ei osaa ikinä oikein hillitä itseään ja jos meille tulee vaikka lenkillä tuttuja vastaan, se vinkuu, ulisee, haukkuu ja pyrkii olemaan kokoajan huomion keskipiste. Kotioloissa Pannu on oikea unelmakoira, mutta muualla... Ei siitä sen enempää. En tiedä, tekeekö collie/lapinporokoira-mix siitä sellaisen, vai olemmeko me tehneet koulutuksessa jotain ihan päin prinkkalaa. Pannu ei kuitenkaan ole ikinä esimerkiksi eroahdistunut. Kokemuksia tällaisesta koirasta olisi kyllä mukava kuulla muiltakin (jos sellaista on edes olemassa.. :D)

Mutta minä rakastan Pannua yli kaiken ja sitä viisaampaa, tai parempaa vahtikoiraa ei ole olemassa. Lisäksi se on loisto isoveli: se on muutaman kerrankin hakenut Ruskan, jos se on päässyt karkuun ja tuonut takaisin. Lisäksi se komentaa Ruskaa, jos Ruska hyppii vieraita vasten. Pannu ottaa sitä niskasta kiinni ja vetää pois vieraiden tyköä. Kaiken tämän se tekee aina tosi hellästi. Ehkä minulla on vähän viharakkaussuhde Pannuun, mutta rakkaus voittaa aina. <3



Jokatapauksessa! Minä, Jake ja Ruska menimme siis Wanhoille markkinoille. Loistava tilaisuus lyödä noin sata kärpästä yhdellä iskulla: Ruska näki vanhoja ihmisiä, lapsia, lastenrattaita, pyörätuoleja, juoksevia ihmisiä, vaikeasti liikkuvia ihmisiä... Jopa poroja ja hevosia! Mutta voiton vei kiinnostuksessa koju, jossa paistettiin ja myytiin makkaraa. Samalla tapasimme kaverini Hennan, jolla on bordercolliepentu Ronja. Minusta tuntui välillä, että Ruska ja Ronja olivat markkinoiden ohjelmanumero kaiken musiikin ja viihteen sijaan! :) Loppujen lopuksi markkinoilta ei itselle edes tarttunut mitään mukaan, mutta Ruska on nyt taas yhtä kokemusta rikkaampi ja siitä saa olla NIIN YLPEÄ! Se käyttäytyi todella hienosti kolme kuukautta vanhaksi.

Ai niin, lauantaina Ruskan kasvattajaperhe kävi katsomassa sitä samalla, kun menivät pesäpallo-otteluun. (Tässäkin otettiin ilo irti tilanteesta: jälleen juoksevia lapsia, outoja ääniä ja ihmispaljoutta.) Ruska sai kovasti kehuja ja se on kuulemma todella hyväkäytöksinen pikku tyttö. Se oli mahtava kuulla! Kova työ Ruskan kanssa kantaa kyllä hedelmää ja palkitsee monin verroin.

Tästä opimme siis sen, että jos teillä on koiranpentu, niin säästytte monilta ongelmilta, kun menette niin sanottuihin "hankaliin" tilanteisiin aina, kun mahdollista. Menkää sen kanssa ihmispaljouden sekaan. Kyllä Ruskakin kiskoi paljon hihnassa ja halusi tervehtiä kaikkia, mutta se myös rauhottui melko äkkiä. Tavatkaa toisia koiria! Ruska tapasi myös tänään sellaisen koiran, joka ei ollut sille kovinkaan ystävällinen, mutta eikö sekin ole hyvä asia? Eiväthän kaikki koirat olekaan, osa voi olla todella vihaisiakin. Täytyy kai koiran oppia, että kaikkien luokse ei kannata vain rynnätä? Antakaa myös lasten silittää pentua (toki lapsi voi säikähtää, jos koiranpentu puree kovasti). Meillä ei Jaken kanssa ole omia lapsia (vielä ainakaan) eikä tuttupiirissäkään kauhean paljon, joten annan mielelläni lasten tulla Ruskan tykö, jotta se tottuisi myös heihin.

Ai niin, huomenna alkaa taas kesäloman jälkeen koulu.
Yäk.
Vähemmän aikaa kaikelle kivalle.

Ohessa vielä kidutuskuva pentukuumeisille.
Ruska on ihana.