Hei, pikku blogini!
Anna anteeksi, olet jäänyt jo näin alkuvaiheessa heitteille.
Ei sillä, ettenkö olisi monta kertaa ajatellut, että nyt minulla on aikaa kirjoittaa.
Ei sitä aikaa kuitenkaan silti ole ollut.
Edellinen blogipäivitys on tehty maaliskuun ensimmäinen päivä.
Silloinko minulla on muka ollut viimeksi aikaa oikeasti hengähtää??
(Kyllä, minä koen, että silloin saan oikeasti hetkeksi rauhoittua ja hiljentyä, kun pääsen kirjoittamaan blogia. Koska milloin siitä muuten oikeasti istahtaa alas ja alkaa miettiä, että mitäs sitä nyt oikeasti on nämä viime viikot puuhastellut? Ehkä pitäisi oikeasti alkaa tehdä jotain meditaatiohetkiä, että saisi vähän tyhjentää päätä useamin...)
Nyt eletään huhtikuun puolta väliä ja niin paljon on ehtinyt tapahtua.
Maaliskuu kului toisen työharjoittelun merkeissä.
Olen oppinut taas niin paljon, että pää oikein savuaa!
Ensimmäinen viikko harjoittelussa oli vain pintaraapaisu! Nyt olen ollut oikeasti mukana leikkaussalissa, laittanut kanyylia ja nesteitä tippumaan ja annostellut lääkkeitä... Huh huh, tässähän alkaa oikeasti vaikuttaa siltä, niin kuin edistystä olisi tapahtumassa ja minussa heräisi pieni, pienen pieni, ammatillinen sairaanhoitaja...
Mitäs muuta maaliskuu toi tullessaan? No tietenkin pikkusiskoni 18-vuotissynttärit! Siinä oli bailua kerrakseen. Olimme porukalla mökillä ja suunnattiin sieltä asiaankuuluvalla tavalla baariin. Meillä oli ihan mahtava ilta, tanssimme ihan kokoajan ja olimme kaikki nähneet vaivaa ja laittautuneet paljon. Kuviakin tuli otettu jonkin verran. Siskojen kanssa on niin helppoa suunnitella kaikkia mökkireissuja sun muita yhteisiä puuhia, koska jotenkin kaikki asiat vain soljuvat eteenpäin. Ehkä hankala ymmärtää, mitä tarkoitan. Niinkin yksinkertainen asia, kuin ruokamenu mökkiviikonlopun aikana voi aiheuttaa niin paljon hankaluuksia, jos ihmisiä on paljon, että kaveriporukalla kaikki tuovat omat ruokansa. Siskojen kanssa taas ei tarvitse kuin jakaa yksinkertaisesti, mitä kukin tuo ja kaikki onnistuu sata kertaa paremmin. Ei onnistu kaveriporukalla, uskokaa pois. Ei ainakaan meillä :D
Siskot ovat vain kyllä jotain niin ihanaa. <3
Ihanat kevätilmat ovat olleet oivia myös ulkoilulle ja mieli on muutenkin virkistynyt kovasti. Laihdutusprojektikin on edennyt ihan mukavasti: pienillä elämäntapamuutoksilla olen saanut viikon parin aikana pois jo 2,5 kg.
Suuri askel minulle.
Olen lenkkeillyt paljon, varsinkin käynyt sauvakävelyllä. Ostin jopa itselleni tänään Lidlistä oikeat juoksuhousut, joita kaikilla muillakin tuntuu olevan. Muutenkin, Lidl on vain niin paras kauppa. Sieltä on löytynyt mukavia urheilurintaliivejä, legginssejä (kestäviä sellaisia!), urheiluun kaikkea hyödyllistä...
Me likes!
 |
Lenkille menossa, jälleen kerran! Aluksi saattaa ärsyttää ja tuntuu, että olisi muutakin tekemistä, mutta on niin mukavaa, kun pääsee liikkeelle. Nyt olen ottanut tavaksi myös aina tehdä vatsalihaksia ja muutaman kahvakuulaliikkeen ja tietenkin venytyksen lenkin jälkeen. Onpa puhelimeen eksynyt 7 minuutin treeni- sovelluskin, joten ei voi koskaan vedota, ettei olisi aikaa liikkua! :D |
 |
Aina on aikaa myös partypartylle! <3 Tässäpä mukana ihan paras lenkki-ja bilekaveri Jenni! Välillä minusta tuntuu että Jenni on kuin personal trainer minulle, koska hän on kadonneista senteistä ja kiloista varmaan iloisempi kuin minä itse! :D Ja muutenkin aivan ihana tyttö, tykkään tosi paljon! <3 |
 |
Ja sitten vähän alennusmyynneistä... |
 |
Ajauduimmepas kerran ystäväni Jultsun kanssa H&M:n korualennuksien äärelle. Molemmat korut maksoivat 3e ja ovat niin ihania!! Samalla reissulla löytyi myös tuo tummansininen mekko, joka kuvissa vilahtaa. Valitettavasti siitä en muistanut/jaksanut ottaa erikseen kuvaa. |
 |
Ja aina tietenkin Pannu-koirasta tulee otettua muutama (sata) kuva. Mökkijärven rannassa oli mukava käveleskellä. |
 |
But first, let me take a selfie! Ostin tuon paidan Prisman alennushyllystä, se oli vielä oikein hankalassa paikassa, kaikkien muiden vaatteiden takana, henkari kiinni jokaisessa muussa henkarissa! Mutta turha piilotella minulta, ale-vaatteet, minä löydän teidät kyllä! :D Samoin nuo H&M:n korut olivat kyllä niin piilossa, että tyyliin konttasin kaupan lattialla, että näin ne kaiken maailman krääsän takana, hyllyn perällä. |
 |
Ai niin ja vielä lopuksi peiliteinikuva meistä Jultsun kanssa haalaribilettämässä!! Rankka työ/koulu vaatii rankat huvit, eikös se niin mene... <3 |
Tätä kirjoittaessani pikkuveli on tullut maalta kaupunkiin kylästelemään meille viikonlopuksi. Minä istun koneella ja pojat pelaavat pleikkaria... Ikäeröä pitäisi noillakin olla yli 10 vuotta, mutta en kyllä tällä hetkellä huomaa sellaista...
Voih ja kaupungilla näkyi tänään kaksi niin kaunista tolleria, että minulla meinasi sydän särkyä... </3
Välillä minut vain valtaa niin suuri surun ja epäreiluuden tunne.
MINÄKIN HALUAN OMAN TOLLERIN, MINUN OMAN KOIRAN, JOKA OLI KAIKISTA PARAS.
Tiedän kuitenkin, että sellainen ei ole realistista juuri nyt ja toisaalta en minä ehtisi opintojen ja kaiken muun ohella nyt ottaa pentua, enkä siltikään tiedä, olisinko edes valmis siihen. Mutta mikään ei estä minua silloin tällöin haaveilemasta ja surkuttelemasta vähän Ruskan perään... Oli se vain niin paras pikku koira, sai minut hyvälle tuulelle.
Tänäänkin lenkillä mietin, miksi kengät on niin kamalan löysällä ja sitten muistin, että minulla ei ole niissä kunnollisia naruja, joita kiristää, kun Ruska teki niistä selvää... :D Silloin sitä oli muka niin pahalla päällä, nyt vain hymyilyttää.
Puppy love <3
