Koirankakkaa siellä, koirankakkaa täällä...

Hmm, ehkä otsikko antaa jo jotain suuntaa siitä, millainen meno meillä on tällä hetkellä kotona...



Minä olen ehtinyt ylistää Ruskaa, että se on jo lähes sisäsiisti ja vahinkoja sattuu enää TOSI harvoin ja vika on aina yleensä omistajassa... Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Ruska on ollut NIIN helppo koiranpentu kokoajan, että ehkä siihen on ihan täysin tottunut. Mutta joka tapauksessa, viimeiset muutama päivä ovat sisältäneet luvattomat määrät koirankakan- ja pissan siivousta. Totta kai vika on lähes aina meissä: emme ole ymmärtäneet jotain käyttäytymistä.
(Esimerkiksi Ruska hyppää usein minua vasten kun olen tietokoneella ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä muuten. Luulen, että se vain hakee huomiota ja silittelen sitä ja jatkan puuhia koneella ja hetken päästä jossain on lammikko.)
Koiranpennun kanssa ei auta hokea, että "vastahan minä käytin sen" tai "ei sillä voi olla hätä."
KYLLÄ VOI. IHAN MILLOIN VAAN.
Ennen Ruskaa on ollut helppo opettaa sisäsiistiksi, koska se ei tehnyt tarpeitaan ikinä pentutarhaansa ja nukkui usein tyytyväisenä koko yön. Tähän ei tietenkään olisi pitänyt tottua... Nyt sillä ei ole enää väliä, missä se on. Usein Ruska saattaa ihan yhtäkkiä vain tehdä kaikki tarpeensa ja katsoo meitä vielä samalla. Onko tämä nyt jälleen sitä vanhaa, kunnon UHMAA?!
Ah, kuinka sitä onkin kaivattu. <3

Ja turha muistutella säännöistä, joissa sanotaan, että aina heti heräämisen jälkeen ja syönnin jälkeen ja riehumisen jälkeen... Ruska ei taida tietää, että sille ovat koiranpentuja tutkineet laatineet tällaisetkin säännöt.

Lisäksi Ruska puri uudet korkkarini ja melkein uuden neuletakkini. Ai niin ja hienon, uuden hihnansa. Kaikki ovat olleet sellaisessa paikassa, josta en KUVITELLUT sen saavan niitä..
Noh, jos en kestäisi tällaisia asioita, en olisi ottanut ikinä koiranpentua. mutta kyllä se aina harmittaa. Toki Ruskan kanssa oleminen palkitsee yleisesti ottaen aina paljon enemmän, mutta kun tänään putsasin kakkaa autoni peräkontista (HYI!), eivät suloiset koiranpennun silmät saaneet yhtä innokasta vastausta.

Noh, jokatapauksessa: Ruska on ihana koiranpentu kaikesta huolimatta, mutta nyt se kokeilee minun, Jaken ja Pannun hermoja oikein urakalla. Pannu-parka on aina ihan nolona, kun Ruskalla sattuu vahinko. Ehkä silläkin ällöttää, onhan sillä vielä niin paljon parempi hajuaisti kuin minulla ja Jakella?

Kärsivällisyyttä on vaadittu. Minä olen hoitanut elämäni aikana (jos Ruska lasketaan) kahdeksan koiranpentua ja silti jotkin asiat tulevat aina jotenkin yllätyksenä. Yksikään koiranpentu ei ole samanlainen. Mutta se on totta kai hieno asia! :)

Menemme Ruskan ja siskoni koiran Usvan kanssa katsomaan lauantaina agility-kisoja. Luvassa on taas varmasti vilinää ja vilskettä ja mikä tärkeintä: hirveästi muita koiria! Lenkeillä Ruska haukahtelee muille koirille, sillä voi mennä hieman pasmat sekaisin lauantaina, jos se meinaa jokaista haukahtaa...