Kuka voisi kellot seisauttaa

... ja ajan pysäyttää?



Hei, pikku blogini!
Anna anteeksi, olet jäänyt jo näin alkuvaiheessa heitteille.
Ei sillä, ettenkö olisi monta kertaa ajatellut, että nyt minulla on aikaa kirjoittaa.
Ei sitä aikaa kuitenkaan silti ole ollut.

Edellinen blogipäivitys on tehty maaliskuun ensimmäinen päivä.
Silloinko minulla on muka ollut viimeksi aikaa oikeasti hengähtää??

(Kyllä, minä koen, että silloin saan oikeasti hetkeksi rauhoittua ja hiljentyä, kun pääsen kirjoittamaan blogia. Koska milloin siitä muuten oikeasti istahtaa alas ja alkaa miettiä, että mitäs sitä nyt oikeasti on nämä viime viikot puuhastellut? Ehkä pitäisi oikeasti alkaa tehdä jotain meditaatiohetkiä, että saisi vähän tyhjentää päätä useamin...)

Nyt eletään huhtikuun puolta väliä ja niin paljon on ehtinyt tapahtua.
Maaliskuu kului toisen työharjoittelun merkeissä.
Olen oppinut taas niin paljon, että pää oikein savuaa!
Ensimmäinen viikko harjoittelussa oli vain pintaraapaisu! Nyt olen ollut oikeasti mukana leikkaussalissa, laittanut kanyylia ja nesteitä tippumaan ja annostellut lääkkeitä... Huh huh, tässähän alkaa oikeasti vaikuttaa siltä, niin kuin edistystä olisi tapahtumassa ja minussa heräisi pieni, pienen pieni, ammatillinen sairaanhoitaja...

Mitäs muuta maaliskuu toi tullessaan? No tietenkin pikkusiskoni 18-vuotissynttärit! Siinä oli bailua kerrakseen. Olimme porukalla mökillä ja suunnattiin sieltä asiaankuuluvalla tavalla baariin. Meillä oli ihan mahtava ilta, tanssimme ihan kokoajan ja olimme kaikki nähneet vaivaa ja laittautuneet paljon. Kuviakin tuli otettu jonkin verran. Siskojen kanssa on niin helppoa suunnitella kaikkia mökkireissuja sun muita yhteisiä puuhia, koska jotenkin kaikki asiat vain soljuvat eteenpäin. Ehkä hankala ymmärtää, mitä tarkoitan. Niinkin yksinkertainen asia, kuin ruokamenu mökkiviikonlopun aikana voi aiheuttaa niin paljon hankaluuksia, jos ihmisiä on paljon, että kaveriporukalla kaikki tuovat omat ruokansa. Siskojen kanssa taas ei tarvitse kuin jakaa yksinkertaisesti, mitä kukin tuo ja kaikki onnistuu sata kertaa paremmin. Ei onnistu kaveriporukalla, uskokaa pois. Ei ainakaan meillä :D

Siskot ovat vain kyllä jotain niin ihanaa. <3 

Ihanat kevätilmat ovat olleet oivia myös ulkoilulle ja mieli on muutenkin virkistynyt kovasti. Laihdutusprojektikin on edennyt ihan mukavasti: pienillä elämäntapamuutoksilla olen saanut viikon parin aikana pois jo 2,5 kg.
Suuri askel minulle.
Olen lenkkeillyt paljon, varsinkin käynyt sauvakävelyllä. Ostin jopa itselleni tänään Lidlistä oikeat juoksuhousut, joita kaikilla muillakin tuntuu olevan. Muutenkin, Lidl on vain niin paras kauppa. Sieltä on löytynyt mukavia urheilurintaliivejä, legginssejä (kestäviä sellaisia!), urheiluun kaikkea hyödyllistä...
Me likes! 

Lenkille menossa, jälleen kerran! Aluksi saattaa ärsyttää ja tuntuu, että olisi
muutakin tekemistä, mutta on niin mukavaa, kun pääsee
liikkeelle. Nyt olen ottanut tavaksi myös aina tehdä vatsalihaksia ja muutaman
kahvakuulaliikkeen ja tietenkin venytyksen lenkin jälkeen. Onpa puhelimeen eksynyt 7 minuutin treeni-
sovelluskin, joten ei voi koskaan vedota, ettei olisi aikaa liikkua! :D 

Aina on aikaa myös partypartylle! <3
Tässäpä mukana ihan paras lenkki-ja bilekaveri Jenni! Välillä minusta tuntuu
että Jenni on kuin personal trainer minulle, koska hän on kadonneista
senteistä ja kiloista varmaan iloisempi kuin minä itse! :D Ja muutenkin
aivan ihana tyttö, tykkään tosi paljon! <3 

Ja sitten vähän alennusmyynneistä... 

Ajauduimmepas kerran ystäväni Jultsun kanssa H&M:n korualennuksien äärelle.
Molemmat korut maksoivat 3e ja ovat niin ihania!!
Samalla reissulla löytyi myös tuo tummansininen mekko, joka kuvissa vilahtaa.
Valitettavasti siitä en muistanut/jaksanut ottaa erikseen kuvaa. 

Ja aina tietenkin Pannu-koirasta tulee otettua muutama (sata) kuva.
Mökkijärven rannassa oli mukava käveleskellä.

But first, let me take a selfie!

Ostin tuon paidan Prisman alennushyllystä, se oli vielä oikein hankalassa paikassa, kaikkien muiden vaatteiden takana, henkari kiinni jokaisessa muussa henkarissa! Mutta turha piilotella minulta, ale-vaatteet, minä löydän teidät kyllä! :D Samoin nuo H&M:n korut olivat kyllä niin piilossa, että tyyliin konttasin kaupan lattialla, että näin ne kaiken maailman krääsän takana, hyllyn perällä. 

Ai niin ja vielä lopuksi peiliteinikuva meistä Jultsun kanssa haalaribilettämässä!!
Rankka työ/koulu vaatii rankat huvit, eikös se niin mene... <3  

Tätä kirjoittaessani pikkuveli on tullut maalta kaupunkiin kylästelemään meille viikonlopuksi. Minä istun koneella ja pojat pelaavat pleikkaria... Ikäeröä pitäisi noillakin olla yli 10 vuotta, mutta en kyllä tällä hetkellä huomaa sellaista...

Voih ja kaupungilla näkyi tänään kaksi niin kaunista tolleria, että minulla meinasi sydän särkyä...  </3
Välillä minut vain valtaa niin suuri surun ja epäreiluuden tunne.

MINÄKIN HALUAN OMAN TOLLERIN, MINUN OMAN KOIRAN, JOKA OLI KAIKISTA PARAS.

Tiedän kuitenkin, että sellainen ei ole realistista juuri nyt ja toisaalta en minä ehtisi opintojen ja kaiken muun ohella nyt ottaa pentua, enkä siltikään tiedä, olisinko edes valmis siihen. Mutta mikään ei estä minua silloin tällöin haaveilemasta ja surkuttelemasta vähän Ruskan perään... Oli se vain niin paras pikku koira, sai minut hyvälle tuulelle.

Tänäänkin lenkillä mietin, miksi kengät on niin kamalan löysällä ja sitten muistin, että minulla ei ole niissä kunnollisia naruja, joita kiristää, kun Ruska teki niistä selvää... :D Silloin sitä oli muka niin pahalla päällä, nyt vain hymyilyttää.

Puppy love <3

Muutosten tuulia

Ihana lauantai-aamu.
Heräsin jo puoli kymmeneltä siihen, että päivänvalo paistoi silmään. Miten ihanaa onkaan vain maata sängyssä, kullan vieressä, ja miettiä, nukkuisiko vielä vähän lisää vai heräisikö juomaan rauhassa aamukahvit. Päädyin nousemaan ylös.

Muutaman kahvikupillisen ja kotityön jälkeen istahdin koneelle ja ajattelin kirjoittaa jotain blogiin. Vartin päästä blogin nimi onkin vaihtunut ja hyvä niin. En tiedä, miten muut ymmärtävät otsikon, mutta itselläni tulee siitä hauska olo ja hyvä mieli. Se on ollut monen piirtämäni sarjakuvan ja kirjoittamani tarinankin nimi, eikä se ole koskaan ollut negatiivinen otsikko.

Joka tapauksessa, tervetuloa siis uudistuneen blogin pariin!

Aion kirjoittaa samantapaisista asioista ja lisätä tänne taiteellisia  valokuviani. Tänne heijastuu varmaan tietyllä tavalla seuraamieni blogien aiheet. Viime aikoina minussa on herännyt jollain kummalla tavalla muodista kiinnostunut henkilö. Luen muotiblogeja ja Instagramissa tulee seurattua monia vaateblogeja. Vielä ihanempaa on, että näitä ihania vaatteita löytyy myös minulle, pluskokoiselle henkilölle. Itse tuskin alan lisäilemään tänne mitään asukuvia. Tai noh, ei sitä tiedä.

Elikkäs, asiaan.
Olimme Jaken kanssa Levillä viime viikonlopun juhlimassa 4 seurusteluvuottamme ja ottamassa muutenkin irtioton arjesta. Olimme kylpylähotellissa yötä (sama paikka kuin joulun aikaan) ja lilluimme joka päivä altaissa. Söimme myös ihanaa ruokaa jokapäivä ja tulipa avattua kuoharipullokin!

Juhlalookki :D
Tuo kaulakoru oli muuten lahja Jakelta.
Vaikka se näkyykin tässä melko huonosti,
se on aivan ihana!!! 

Since 22.2.2010 <3 

Juhlajuomat! ;) Arvatkaa kumpi oli kumman!

Nyt on aivan PAKKO mainostaa: Levillä on
yksi aivan ihana kahvila, olikohan se nimi Kafet? Sieltä saa suolaista ja makeaa,
esimerkiksi näitä ihania crepejä <3 Vaikka yleisesti ottaen Levillä
on laitettu kaikkeen mahdolliseen runsaasti Lapin lisää,
tämä kahvila on mielestäni poikkeus. Todellakin käymisen arvoinen, ihanan rauhallinen
ja hieman vanhanaikainen kahvila!

Tulimme reissusta sunnuntaina ja heti maanantai-aamuna alkoi uusi työharjoitteluni päiväkirurgisella osastolla sairaalassa! Olen nyt ollut tämän viikon siellä ja perehtynyt tämän ajan silmäkirurgiaan, HUI! Maanantaina en tiennyt kunnolla, mikä on kaihi ja nyt olen seurannut noin 6-7 kaihileikkaustakin!!
Tämä osasto on aivan erillainen verrattuna edelliseen harjoittelupaikkaani vuodeosastolla, mutta en valita. Ihanaa, että saa harjoitella kaikissa mahdollisissa paikoissa ja kohdata erinlaisia potilaita ja tehdä erinlaisia toimenpiteitä.

Kyllä minusta ihkaoikea sairaanhoitaja vielä tulee! ;)

Ai niin, TOSIAAN!
En ole tainnut kirjoittaa tänne vielä mitään uudesta, ihanasta pikku kummipojastani! <3 Rakas serkkuni ja hänen ihana vaimonsa saivat marraskuussa kolmannen lapsen ja minä pääsin sylikummiksi. Olen niin ylpeä! Serkku on ollut minulle ja siskoilleni aina vähän kuin "lainaisoveli" ja tottakai olin kamalan otettu, kun pääsin oikein sylikummiksi!
Minulla on myös kummityttö (joka on myös aivan ihana, sinisilmäinen ja vaaleatukkainen 4-vuotias), joka on toisen serkkuni lapsi. En laita tänne kuitenkaan mitään kuvia, vaikka en usko, että vanhemmat välttämättä pahastuisivat.

Eiköhän tässä ole päivitystä vähäksi aikaa! Tänä viikonloppuna täällä vietetään Poronkusema-korkeakouluopiskelijatapahtumaa. Illalla ihkauudet opiskelijahaalarini pääsevät vähän ulos... ;) Niistä toivottavasti kuvia vähän myöhemmin!

Oih, on pakko laittaa vielä loppuun linkki Kaija Koon uuteen kappaleeseen Kuka sen opettaa.
Niin ihana kappale! <3

http://www.youtube.com/watch?v=E5lLfCKyUo0

Ystävänpäivä

Hei vaan taas pitkästä aikaa! :)

Tänään on siis niin ihanainen ystävänpäivä. Oikeastaan minun ystävänpäiväni alkoi jo eilen, kun menimme Jaken kanssa mökille yhdeksi yöksi saunomaan ja syömään palat ihanaa kakkua, joista en tajunnut ottaa kuvaa :D

Ohjelmassa on mennä ystävien kanssa kaupungille jonnekin syömään ja illalla toivon mukaan istumista kullan kainalossa...

Ai niin, pakko jakaa tässä video urheasta koirastamme, jolla oli eeppinen taisto kärpästä vastaan... !!

Nyt ei ole oikeastaan sen kummempaa sanottavaa, kuin että nauttikaa tästä päivästä ja hyvää viikonloppua kaikille! :)

Lisää valokuvausta

Löysin äitin tietokoneelta kuvia viime syksyn vaellusreissulta Luostolta.
Olimme siellä siskoni ja koirien  kanssa (olen kirjoittanutkin siitä reissusta, mutta kuvia ei ollut paljoa).
Kuvat näyttävät tosi hyviltä ja koirat onnellisilta.
Voih <3

Pikku kulta <3 

Kuka määritti säännöt ajan kululle
ja mistä oikein kaipaus kumpuaa?
Kuinka iloinen voi olla
ja kuinka onnellinen pienistä asioista?
Mutta aina välillä mietin
miksi ajattelen tulevaa?
Miksi pystyn katsomaan taakseni,
muistamaan menneet?
Joskus tuntuu,
että olisi helpompaa unohtaa.
Mutta tiedän kuitenkin, että hyvät muistot
saavat arvokkaan hymyn huulille.
Syksyn kuulaudessa,
kesätuulessa,
joulun tuoksuissa
ja kevätlämmössä.

Talven riemua

Pääsin pitkästä aikaa kuvailemaan oikealla kameralla.

Me ollaan kyllä opittu kaikki "himoitut" temput Pannun kanssa ihan vahingossa.
Pannu nyt vain on aina sattunut osaamaan tuon lelun pitämisen suussa :D
Oikeastaan useinkin on tullut mietittyä, että miksi tämän koiran kanssa ei ole tullut lähdettyä mihinkään tokoon tai vastaavaan... Ehkä yksi syy on se, että Pannu ei oikeastaan tekisi tuotakaan temppua (tai mitään muutakaan) silloin, kun oikeasti pitäisi!

Olkoon vaikka kuinka sekarotuinen, mutta minun silmissäni
niin kaunis koira, oikea muotovalio <3 

Pilalle mennyt otos, mutta jotenkin niin suloinen! <3 

Vuosi 2013 vielä kerran pakettiin

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

* Kyllä, uusi koulu toi mukanaan uusia ystäviä, enkä olisi ikinä arvannut, miten läheisiä :)

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

* Olen työskennellyt sairaalassa, muuttanut asumaan mieheni kanssa yhteen ja kokeillut hääpukuja Helsingissä ;)

3. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

* Ruskan hakeminen 150 kilometrin päästä, Levireissu elokuun alussa hyvällä porukalla, Helsinkireissu lokakuussa kullan kanssa... Näitä riittää! 

4. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

* En varsinaisesti. Joistain ystävistä olen etääntynyt.

5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

* Ihan varmasti. 

6. Oletko lihonnut?

* Lihonut ja laihtunut ja lihonut ja laihtunut........ 

7. Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tämän vuoden aikana?

* No en! :D 

8. Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana?

* En.

9. Oletko ottanut tatuointia tai lävistystä viimeisen vuoden aikana?

* En.

10. Kuka oli paras tuttavuus?

* Ihana hoitsuystävä! :)

11. Synnytikö kukaan läheisesi?

* Serkku ja toisen serkun vaimo! :) Olen heidän pojalleen myös kummina.

12. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?

* Laihtua, menestyä paremmin koulussa ja elää vielä täydemmällä teholla! 

13. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?

* 8.11.2013 :'( valitettavasti Ruska-pennun lopetus järkytti ja päivä ei varmaan unohdu koskaan.

14. Vuoden suurin saavutuksesi?

* Sairaanhoitajaksi opiskelu ja turhan stressauksen vähentäminen! :)

15. Mikä oli paras asia jonka ostit?

* Ruska <3 

16. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

* Jaken tietenkin, jaksanut minua kohta 4 vuotta! :)

 17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

* Vuokraan, auton laskuihin, ruokaan, vaatteisiin, biletykseen...... <3

18. Mistä innostuit eniten?

* Monestakin asiasta! Työharjoittelusta, haaveilusta häistä... 

19. Verrattuna tähän vuoteen oletko onnellisempi vai surullisempi?

* Eiköhän jokaisena vuonna ole surullisia ja onnellisia hetkiä, en koe olevani erityisen surullinen, onnellinen pyrin olemaan aina, edes pienistä asioista.

20. Lihavampi vai laihempi?

* EHDOTTOMASTI LAIHEMPI.

21. Rikkaampi vai köyhempi?

* Typerä kysymys. Eteenpäin.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

* Kesällä olisi pitänyt kalastaa paljon enemmän. 

23. Entä vähemmän?

* Stressaamista! 

24. Rakastuitko vuonna 2013?

* Jakeen tulee rakastuttua joka ikinen aamu, mutta myös Ruska valloitti minun sydämen.

25. Mikä oli mieluisin tv-sarja jota seurasit?

* En katso telkkarista juuri mitään sarjoja, ehkä jotain kokkiohjelmia ja Simpsoneita. 

26. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

* Biletin Levillä hyvällä porukalla! :)

27. Entä musiikillinen löytö?

* The Cab ehkäpä.

28. Mitä halusit ja sait?

* Koiran, asunnon minulle, Jakelle ja Pannulle, koulupaikan... 

29. Mitä halusit muttet saanut?

* Ööh, ulkomaan matkan? 

30. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

* Jake ja musiikki, musiikki, musiikki........ <3 

Ruokapäiväkirjaa kertaa 4 ja muutakin höpinää

Huh huh, kyllä työharjoittelu vaatii veronsa: jalkoja särkee, tukka on aina ponnarilla, kokoajan tuntuu, että pitäisi mennä suihkuun... Mutta on se silti niin mukavaa ja antoisaakin! Varsinkin aamuvuorojen aikana on todella helppo pitää ruokarytmikin selkeänä.

Tämän päivän syöpöttelyt:

Aamupala: Kahvi, kaksi karjalanpiirakkaa juustolla, lasi tuoremehua
Klo 10 tauko: Puoli litraa vettä, ruisleipä juustolla ja kinkulla, riisivanukas
Lounas: Kasvissosekeitto, puoli litraa vettä, ruisleipä juustolla ja kinkulla
Välipala: Puoli litraa vettä
Päivällinen: Kanankoipi, riisi, wokkivihannekset, maito
Välipala: Viili

Olen myös syönyt muutaman Nutrilet-patukan pahimpaan makean himoon. Toimii! Olosta tulee kylläinen ja makeanhimo tulee tyydytettyä.

Jeejee, ei minulla muuta :)

Ruokapäiväkirja 3

Yövuoron selvisin iloisesti vedenjuonnilla ja kanasalaatilla! Aamulla keitin vielä kaurapuuroa ja sitten tutimaan... Nukuin puolille päivin ja repsahdin sen verran, että hain Picnic-ravintolasta kinkkupatongin (tai sellainen talvipatonki, jossa oli kinkkua, salaattia, karpaloa ja sinappia :D) itselleni, koska olin niin kertakaikkisen nuutunut ja laiska, etten jaksanut alkaa tekemään itse ruokaa. Päivän aikana tuli juotua varmaan litra kahviakin! :D

Mutta tässäpä tarkemmin tämän päivän syönnit:

Aamu: Kahvi + pipari
Lounas: Jauhelihakeitto + ruisleipä, juusto, juomana vesi (tuosta jauhelihakeitosta tuli muuten ihan taivaallisen hyvää! Takuuvarmasti tulee tehtyä toistekin.)
Päivällinen/iltapala: kinkkusalaatti (kurkku, tomaatti, juusto yms.)
Iltapala: Mandariini

Tänä päivänä ei olekaan juuri tullut liikuntaa harrastettua, olen puuhastellut oikestaan vain pikku askareita kotona. Huomenna taas takaisin työharjoittelun pariin! :)

Ruokapäiväkirja 2

Aamu: Kahvi ja pipari
Lounas: Spagetti ja jauhelihakastike, salaatti, raejuusto, maito
Välipala: Kahvi ja pipari ( yeah, i know...)
Kevyt päivällinen: Mysli ja maito, appelsiinimehu

Liikunta: Kävelylenkki 30 min

Yövuoroa varten mukana on kanasalaatti, proteiinijogurtti ja smoothie, plus mehua ja kivennäisvettä. Eiköhän näillä pärjätä! :)

Pannu ja Uuden Vuoden raketit

Ai niin, kokonaan unohdin kertoa Pannun Uudesta Vuodesta, koska se on tähän asti aina ollut kertomisen arvoinen. Raukka-parka kun pelkää kuollakseen raketteja ja ylipäätänsä kaikenlaista pauketta. Sen ensimmäinen Uusi Vuosi oli pahaa enteilevä: ulvova, ympyrää juokseva koira, joka tarrautui kynsillä sohvaan ja minuun kauhuissaan. Toki se oli muutenkin noihin aikoihin, puolen vuoden iässä, melkoinen kauhukakara ja ylireagoinnin maailmanmestari ja silloin se oli juuri sellainen, että se kiihtyi nollasta sataan eikä rauhoittunut, ei sitten millään.

Noh, olimme varautuneet tänä vuonna hyvin. Vietimme Uuden Vuoden Jaken perheen luona ja ennakoimme Jaken äitin kanssa oikein kunnolla: veimme Pannun pitkälle lenkille jo kahden aikaan päivällä, ettei se ehtisi säikähtää raketteja ja saisi kulutettua turhaa energiaa iltaa varten pois. Onnistuimmekin hyvin: Pannu pääsi juoksemaan läheiselle soramontulle ja kiersimme tunnin lenkin. Pannu ei sitä onneksi osannut yhdistää, mutta jo silloin kuulimme ensimmäiset raketit. Kolmen aikaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ei voi odottaa sinne kuuteen?

Kuudelta alkoikin sitten kunnon rytinä. Mutta me olimme valmistautuneet: ikkunoiden sälekaihtimet olivat kiinni ja tv päällä, volyymit kaakossa. Istuimme koko poppoo rauhassa emmekä reagoineet Pannun vikinään ja pieneen haukahteluun. Lopulta se asettuikin itse nukkumaan, kunhan vain pääsi suojaisaan koloon, josta silti pystyi tarkkailemaan. Korvat luimussa se huokaili keskiyöhön asti, mutta pysyi silti TODELLA HYVIN rauhallisena ja totteli komentoja ja söi ruokaakin oikein hyvällä halulla. Pissalla se ei meinannut käydä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se vilahti ulkona juuri sen verran, että sai nostettua jalkaa.

Keskiyöllä laitoimme Pannun kodinhoitohuoneeseen siksi aikaa, kun itse ammuimme muutamat raketit ja poltimme sädetikkuja. Tämän jälkeen meitä oli vastassa oikein hyväntuulinen koira ja näin Uudesta Vuodesta oli jo aikalailla selvitty! :)

Meille kävi huutamassa yöllä nainen, jolla oli jo useampi skumppalasi takana, että meidän pitää lopettaa rakettien ampuminen, koska hänen koiransa pelkää. Minua alkoi ärsyttää ihan hulluna, vaikka tiesin, ettei naisen huomio ollut keskitetty pelkästään meihin, ampuihan koko naapurusto raketteja.

Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka inhoavat raketteja, koska heidän koiransa pelkää. Usein he jättävät itse kokonaan ampumatta, mikä on mielestäni viisasta, mutta ei se ongelmaa poista. Pistää kuitenkin miettimään, että onko oikein sysätä oma ongelma koko muun kansan harteille. Ja edelleen, ymmärrän täysin näitä henkilöitä. Varsinkin, kun raketteja pitäisi ampua 18-02, mutta todellisuus on jotain 14-05 välillä. On rankkaa huolehtia näin pitkä aika koirasta, joka pelkää.

Rakettien ampuminen on nyt vain kuitenkin tapa, jota tuskin tullaan kieltämään pitkään aikaan. Kauniitakin ne ovat ja moni saa niistä hyvät rahat :D Vaarallisia ne ovat myös, mutta niin on moni muukin asia.
Minun ja Jaken kaikki mahdolliset, isot, kaveriporukalla pidettävät Uuden Vuoden bileet on peruttu ainakin 10 vuodeksi eteenpäin Pannun takia. Me emme voi jättää sitä emmekä viedä sitä tahallaan sinne, missä ammutaan kaikista eniten raketteja. Koiran otosta nyt vain voi seurata tiettyjä asioita, joita ei ehkä odottanut ja joihin ei voi vaikuttaa. Eikä siitä nyt kannata koko maailmaa rankaista.

Olen nyt purkanut ajatukseni, huh huh.

Hyvää alkanutta vuotta 2014! :)

Kuvia Pannusta keväältä 2013 :) 

Minun ja Jaken pikku ulvoja! <3 

UUSI VUOSI JA UUDET KUJEET

Aikaisempina vuosina en ole oikeastaan löytänyt vuoden vaihtumisesta syytä aloittaa jotenkin uusi elämä. Tänä vuonna kuitenkin on käynyt toisin: ainakin nyt tuntuu siltä. Vuosi 2013 tarjosi minulle jos jonkinlaista haastetta elämässä. En sano, etteikö ihaniakin asioita olisi tapahtunut. Niitä tapahtui paljonkin. Niistä todisteena on blogitekstini, joista omasta mielestäni ainakin, huokuu onnellisuus.

Vaikka koen, että koiran perään ei pitäisi itkeä ja olen ehkä vaikuttanut muiden mielestä olevan täysin ok asian kanssa, ei asia nyt niinkään ole. Välillä vaan itkettää niin kamalasti ja tuntuu epäreilulta, varsinkin silloin, kun monet, melkein Ruskan ikäiset pennut kasvavat aikuisiksi ja heidän omistajansa saavat kokea kaikkia mahtavia asioita, mistä minä jäin nyt paitsi. Välillä tuntuu, että ihan kidutan itseäni, kun luen muiden blogeja.
Tuntui myös todella pahalta, kun eräs kaverimme tuli pitkästä aikaa käymään minun ja Jaken luona kylässä. Avasin hänelle oven ja halasin ja kaveri sanoi, että pistetään ovi kiinni, ettei elukat karkaa. Elukat. Monikko. Sekunnin sadasosaskarppauksen jälkeen sanoin, ettei meillä ole enää kuin yksi koira. Se oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti kasvotusten jonkun kanssa sanoin sen ääneen.
:'(


Minulla oli mitä ihanin kesä; puuhastelin pikku Ruskan kanssa ja kilojakin karisi siinä samassa. Olen aina ollut ylipainoinen ja vitsailin, että Ruska laihduttaa minua. Noh, Ruskan lopetuksen jälkeen ei ole oikein liikunta maistunut, vaan mieluummin sohvan nurkka ja suklaa, ja se näkyy ja sen tuntee kokoajan. Siispä päätin, että nyt tälle tulee loppu. Jos kirjoitan sen uhmakkaasti tänne ylös, niin silloin minun on pakko noudattaa sovittua, niinhän?
Aion pudottaa painoani: haluan pysyä terveenä ja olla sairaanhoitajana esimerkki, siis hyvä, enkä varoittava! :D Tammikuuni onkin alkanut lueskellessa muiden laihdutusblogeja ja täytyy sanoa, että mahtavaa tekstiä on löytynyt ja oikeita sankareita! Upeaa, että ihmiset ovat niin rohkeita kirjoittaakseen, millaista oikeasti on elää ylipainoisen elämää ja millaisia, muiden mielestä yllättäviä ongelmia siihen voi liittyä. Asiat, joista en itse kehtaa puhua ääneen. 

Ajattelin, että blogiin olisi hyvä tehdä vähän ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa.

5.1.2013
Aamupala: banaani ja raejuustoa
Päivällinen: salaatti, wokkivihannekset, kanansiipiä
Välipala: 2 mandariinia
Iltapala: proteiinijogurtti

Liikunta: 1h kuntosalilla

Jos teksti lukee täällä konkreettisesti, on helpompi seurata. Ainakin minusta tuntuu nyt siltä.

Huomenna minulla onkin yövuoro sairaalalla (työharjoittelu jatkuu!), sitten kaksi vapaapäivää. Sinänsä hieman hankalaa pitää tämä ruoka-asia mahdollisimman säännöllisenä, mutta testataan nyt vähän motivaatiota heti alkuun! 

Huh huh, vuoden 2013 viimeiset juomingit kaverin kanssa. Nyt alkaa tipaton tammikuu!

Sushi/kiinalainen ruoka, miksi sinun pitää olla niin hyvää??