Mennään metsään

Oikeasti, kun asuu miehen ja kahden koiran kanssa kerrostaloasunnossa, keskellä kaupungin hälinää ja vilsketttä, tuntuu metsäretki keskellä ei mitään, hiljaisuudessa, aivan ihmeelliseltä. Sodankylän seudulla puiden lehdet ovat jo tippumassa ja ruskakausi alkaa olla ohi. Ilma on selvästi jo kolea ja ilmassa on talven tuntua. Ihan poskia punoitti, kun käveli metsässä.

Minulle tulee itsellenikin niin hyvä mieli, kun koirat selvästi nauttivat yli kaiken. Ruska ja Pannu ovat harjaantuneet kaupunkieloon ja ne osaavat ottaa tilaisuudesta kaiken irti, kun pääsevät juoksemaan irti metsään. Rovaniemellä nappaan molemmat välillä autoon ja ajamme Napapiirille, missä on myös kivoja lenkkipolkuja eikä niin paljon hälinää.
En saanut Pannusta yhtään oikeaa kuvaa juurikin siksi, kun se oli niin riemuissaan... Jokaisessa on niin vauhti päällä!




Samalla sitä huomaa, että Ruska se vain kasvaa ja kasvaa ja reipastuu. Kävimme siskoni ja koirien kanssa Luostolla patikoimassa noin 10 kilometriä ja koirat saivat olla irti (kaikki me tiedämme, että kun ihmiset kävelivät 10 kilometriä, vetaisivat koirat varmaan puolet enemmän! :D). Ruska jaksoi TODELLA hienosti koko matkan! Se on pienempänä ruukannut uhmakkaasti istahtaa minun eteeni ja ulista niin kauan, että se otetaan syliin ja kannetaan loppumatka. Minusta lähtökohtaan verrattuna muutos on valtaisa, vaikka Ruska on nyt vasta 4 kuukautta vanha. Kun se tuli meille, se ei jaksanut kävellä kilometrin lenkkiä ilman, että osa sitä kannettiin sylissä!

Nenä tekee omaa pientä evoluutiotaan, samoin korvat...Säikähdin, kun Ruskan korvat alkoivat nousta yhdessä välissä ylöspäin! Kahden kuukauden iässä korvat olivat normaalisti luppakorvat ja siitä alkoi kirjaimellisesti nousu! :D Nyt korvat kuitenkin alkavat palata luppakorviksi ja asettua lopulliseen muotoonsa. Kuvassa toinen korva on jo mennyt takaisin lupalle ja toinen vielä pohdiskelee, että mitenpäin sen kannattaisi Ruskan päässä roikkua...

Ja tuo nenä... voi että se on IHANA! Se oli melkein musta Ruskan tullessa meille ja nyt sekin hitaasti, mutta varmasti vaalenee vaalenemistaan. Kun katselin aikanaan netistä tollereiden pentujen kuvia, ovat ne näyttäneet jo valmiilta tollereilta. Nenä on ollut pinkki, korvat lupalla ja karva pitkä. Ruska tekee kaiken hitaasti. Karvakin kasvaa kokoajan ja oli mukava nähdä Rovaniemen koiranäyttelyssä erinlaisia tollereita. Osa oli todella samannäköisiä Ruskan kanssa.

Ai niin, tässä kuvassa Ruska on sen patikointiretken jälkeen... Rankkaa oli! :)

Hei, meinasin kokonaan unohtaa: Ruska ja Pannu kävivät maalinnun pyynnissä minun ja isän kanssa ja onnistuneen haukun jälkeen isä sai pudotettua Pannulle teeren! VOI SITÄ RIEMUA. Ruska ei välittänyt yhtään aseen äänestä ja sitten se yhdessä Pannun kanssa tutki teertä ja kanniskeli sitä. Kuvastakin näkee (valitettavasti vähän kehno laatu), että molemmat koirat ovat ihan silmät pyöreänä ja hämillään. Tämä oli Pannun ensimmäinen lintu, joka ammuttiin haukun jälkeen alas. Tästä johtuen se Luoston reissullakin haki kokoajan lintuja ja ajoipa jopa kuukkelit puuhun ja haukkui niitä. Melko innokasta, eikö totta? :)


                                                                                                                                                                 

Luoston maisemia

Syksyn kuulumisia

Vaikka sitä kuinka yrittäisi vastustella, on aika todeta, että kesä on auttamatta ohi ja syksy tulossa kamalaa vauhtia. Lapissa ruskan värit ovat uskomattoman upeita ja Ruska katoaa metsässä värinsä takia näkyvistä! :) Kun se laittaa maata sopivaan mättään taakse, sitä ei oikeasti erota.

Ruska ruskan keskellä

Meillä on ollut melkoinen syksyn aloitus! Minulla ja Jakella on molemmilla alkanut koulu ja työt ja Ruska joutuu totuttelemaan yksinoloon (toki sillä on velimies Pannu vahtimassa sitä).  Tuntuu aina pahalta jättää se yksin. Se jaksaa hienosti ja aikaisempi "kakkaepisodi" tuntuu olevan takana päin... Jätämme sille yleensä jonkinlaisen älylelun, jotta se saisi puuhastella edes jotain. Tähän mennessä Ruska on viettänyt yksinoloaikansa pentuaitauksessaan, jota se on nyt oppinut liikuttelemaan eteenpäin! Tämän seurauksena se oli yltänyt keittiön pöydällä olevaan postiin.... Mikä ihana paperisotku minua odottikaan raskaan työpäivän jälkeen. Noh, onneksi ne olivat suurimmaksi osaksi vain mainoksia :D

 Tässä on Ruska ja siskoni koira Usva. Usva on karjalankarhukoira-mix ja noin kuukauden Ruskaa vanhempi. Ne ovat saaneet toisistaan kuitenkin mahtavat leikkikaverit ja jaksaisivat mäiskätä ilman taukoa vaikka koko ajan! Kuvassa ne ovat pentuaidassa mökin pihalla.
(Tosin Usva tuli 120cm korkean aidan yli. Sillä vetää veri kovasti hirvenjäljille...)


Usva ja Ruska kävivät muuten katsomassa yhtenä viikonloppuna sekä agilitykisoja että koiranäyttelyä! Agilitykisa ihmetytti niitä kovasti, kun (osa) omistajista huusi kovasti koiralleen ja kokoajan oli vilinää ja hauskoja ääniä. Ne olivat kuitenkin todella reippaita.
Ruska on todella rauhallinen: se ei hauku eikä vikise vaan katselee vaan ja olisi kovasti osallistumassa kaikkeen ja tervehtimässä kaikkia koiria. Hyvä luonteenpiirre: on mahtavaa, että kaiken hälinän keskellä se saattaa laittaa maata ja loikoilla ihan rauhassa.
Koiranäyttelyssä sitä ihmettelyä vasta riittikin: Ruska kohtasi monta kivaa koiraa ja erityisesti tollereita. Ruska ystävystyi yhden, sitä 3 kk vanhemman tolleripojan kanssa. Niiden leikkiä oli ihana seurata ja tolleripoika oli myöskin hyvin rauhallinen ja osasi leikkiä pienemmän kanssa tosi sievästi. Mistä siis tulee ajatus, että tollerit ovat kamalia hösöttäjiä??
Näyttäkää minulle sellainenkin rotuedustaja.

Syksy on lenkkien aikaa, ehdottomasti. Mahtavaa, kun voi päästää molemmat koirat metsään irti juoksemaan. Pannu ja Ruska tottelevat minua hienosti ja tulevat aina kutsuttaessa luokseni. Niiden kanssa on helppo toimia eikä tarvitse kokoajan olla huolissaan, että toinen katoaa jonnekin. Yksi asia on aina varma: ne ovat samassa paikassa. Opetimme Jaken kanssa Ruskaa niin, että laitoimme sen hihnalla kiinni Pannuun ja sitten päästimme ne irti. Näin Ruska oppi, kuinka kauas saa mennä ja kuinka kutsuttaessa täytyy aina tulla luokse. Minusta tämä oli mainio keino opettaa, kun Ruska kopioi kaiken Pannulta.

Ruska kaivaa aina kolon mättääseen ja laittaa nukkumaan sinne! :)

Siskoni ja kolmen koiran kopla :)

Joskus väsy yllättää... 

Ruska on mitä mainioin puolukkakoira!

Pannu rakastaa luontoa... Voi, kun sen kanssa voisi aina vain lenkkeillä metsässä.