Ai niin, kokonaan unohdin kertoa Pannun
Uudesta Vuodesta, koska se on tähän asti aina ollut kertomisen arvoinen. Raukka-parka kun pelkää kuollakseen raketteja ja ylipäätänsä kaikenlaista pauketta. Sen ensimmäinen Uusi Vuosi oli pahaa enteilevä: ulvova, ympyrää juokseva koira, joka tarrautui kynsillä sohvaan ja minuun kauhuissaan. Toki se oli muutenkin noihin aikoihin, puolen vuoden iässä, melkoinen kauhukakara ja ylireagoinnin maailmanmestari ja silloin se oli juuri sellainen, että se kiihtyi nollasta sataan eikä rauhoittunut, ei sitten millään.
Noh, olimme varautuneet tänä vuonna hyvin. Vietimme Uuden Vuoden Jaken perheen luona ja ennakoimme Jaken äitin kanssa oikein kunnolla: veimme Pannun pitkälle lenkille jo kahden aikaan päivällä, ettei se ehtisi säikähtää raketteja ja saisi kulutettua turhaa energiaa iltaa varten pois. Onnistuimmekin hyvin: Pannu pääsi juoksemaan läheiselle soramontulle ja kiersimme tunnin lenkin. Pannu ei sitä onneksi osannut yhdistää, mutta jo silloin kuulimme ensimmäiset raketit. Kolmen aikaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Miksi ei voi odottaa sinne kuuteen?
Kuudelta alkoikin sitten kunnon rytinä. Mutta me olimme valmistautuneet: ikkunoiden sälekaihtimet olivat kiinni ja tv päällä, volyymit kaakossa. Istuimme koko poppoo rauhassa emmekä reagoineet Pannun vikinään ja pieneen haukahteluun. Lopulta se asettuikin itse nukkumaan, kunhan vain pääsi suojaisaan koloon, josta silti pystyi tarkkailemaan. Korvat luimussa se huokaili keskiyöhön asti, mutta pysyi silti TODELLA HYVIN rauhallisena ja totteli komentoja ja söi ruokaakin oikein hyvällä halulla. Pissalla se ei meinannut käydä, mutta pienen suostuttelun jälkeen se vilahti ulkona juuri sen verran, että sai nostettua jalkaa.
Keskiyöllä laitoimme Pannun kodinhoitohuoneeseen siksi aikaa, kun itse ammuimme muutamat raketit ja poltimme sädetikkuja. Tämän jälkeen meitä oli vastassa oikein hyväntuulinen koira ja näin Uudesta Vuodesta oli jo aikalailla selvitty! :)
Meille kävi huutamassa yöllä nainen, jolla oli jo useampi skumppalasi takana, että meidän pitää lopettaa rakettien ampuminen, koska hänen koiransa pelkää. Minua alkoi ärsyttää ihan hulluna, vaikka tiesin, ettei naisen huomio ollut keskitetty pelkästään meihin, ampuihan koko naapurusto raketteja.
Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka inhoavat raketteja, koska heidän koiransa pelkää. Usein he jättävät itse kokonaan ampumatta, mikä on mielestäni viisasta, mutta ei se ongelmaa poista. Pistää kuitenkin miettimään, että onko oikein sysätä oma ongelma koko muun kansan harteille. Ja edelleen, ymmärrän täysin näitä henkilöitä. Varsinkin, kun raketteja pitäisi ampua 18-02, mutta todellisuus on jotain 14-05 välillä. On rankkaa huolehtia näin pitkä aika koirasta, joka pelkää.
Rakettien ampuminen on nyt vain kuitenkin tapa, jota tuskin tullaan kieltämään pitkään aikaan. Kauniitakin ne ovat ja moni saa niistä hyvät rahat :D Vaarallisia ne ovat myös, mutta niin on moni muukin asia.
Minun ja Jaken kaikki mahdolliset, isot, kaveriporukalla pidettävät Uuden Vuoden bileet on peruttu ainakin 10 vuodeksi eteenpäin Pannun takia. Me emme voi jättää sitä emmekä viedä sitä tahallaan sinne, missä ammutaan kaikista eniten raketteja. Koiran otosta nyt vain voi seurata tiettyjä asioita, joita ei ehkä odottanut ja joihin ei voi vaikuttaa. Eikä siitä nyt kannata koko maailmaa rankaista.
Olen nyt purkanut ajatukseni, huh huh.
Hyvää alkanutta vuotta 2014! :)
|
Kuvia Pannusta keväältä 2013 :) |
|
Minun ja Jaken pikku ulvoja! <3 |