Pikainen kuvapäivitys!

Hahaa, sain itselleni uuden kännykän ja räpsin heti sillä kuvia...
Ruska on niin hassussa vaiheessa kasvussa: pitkä häntä ja jalat näyttävät niin hassulta! :D Odotan kyllä innolla, että minkänäköinen pakkaus Ruskasta loppujen lopuksi tulee...

Koirankakkaa siellä, koirankakkaa täällä...

Hmm, ehkä otsikko antaa jo jotain suuntaa siitä, millainen meno meillä on tällä hetkellä kotona...



Minä olen ehtinyt ylistää Ruskaa, että se on jo lähes sisäsiisti ja vahinkoja sattuu enää TOSI harvoin ja vika on aina yleensä omistajassa... Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Ruska on ollut NIIN helppo koiranpentu kokoajan, että ehkä siihen on ihan täysin tottunut. Mutta joka tapauksessa, viimeiset muutama päivä ovat sisältäneet luvattomat määrät koirankakan- ja pissan siivousta. Totta kai vika on lähes aina meissä: emme ole ymmärtäneet jotain käyttäytymistä.
(Esimerkiksi Ruska hyppää usein minua vasten kun olen tietokoneella ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä muuten. Luulen, että se vain hakee huomiota ja silittelen sitä ja jatkan puuhia koneella ja hetken päästä jossain on lammikko.)
Koiranpennun kanssa ei auta hokea, että "vastahan minä käytin sen" tai "ei sillä voi olla hätä."
KYLLÄ VOI. IHAN MILLOIN VAAN.
Ennen Ruskaa on ollut helppo opettaa sisäsiistiksi, koska se ei tehnyt tarpeitaan ikinä pentutarhaansa ja nukkui usein tyytyväisenä koko yön. Tähän ei tietenkään olisi pitänyt tottua... Nyt sillä ei ole enää väliä, missä se on. Usein Ruska saattaa ihan yhtäkkiä vain tehdä kaikki tarpeensa ja katsoo meitä vielä samalla. Onko tämä nyt jälleen sitä vanhaa, kunnon UHMAA?!
Ah, kuinka sitä onkin kaivattu. <3

Ja turha muistutella säännöistä, joissa sanotaan, että aina heti heräämisen jälkeen ja syönnin jälkeen ja riehumisen jälkeen... Ruska ei taida tietää, että sille ovat koiranpentuja tutkineet laatineet tällaisetkin säännöt.

Lisäksi Ruska puri uudet korkkarini ja melkein uuden neuletakkini. Ai niin ja hienon, uuden hihnansa. Kaikki ovat olleet sellaisessa paikassa, josta en KUVITELLUT sen saavan niitä..
Noh, jos en kestäisi tällaisia asioita, en olisi ottanut ikinä koiranpentua. mutta kyllä se aina harmittaa. Toki Ruskan kanssa oleminen palkitsee yleisesti ottaen aina paljon enemmän, mutta kun tänään putsasin kakkaa autoni peräkontista (HYI!), eivät suloiset koiranpennun silmät saaneet yhtä innokasta vastausta.

Noh, jokatapauksessa: Ruska on ihana koiranpentu kaikesta huolimatta, mutta nyt se kokeilee minun, Jaken ja Pannun hermoja oikein urakalla. Pannu-parka on aina ihan nolona, kun Ruskalla sattuu vahinko. Ehkä silläkin ällöttää, onhan sillä vielä niin paljon parempi hajuaisti kuin minulla ja Jakella?

Kärsivällisyyttä on vaadittu. Minä olen hoitanut elämäni aikana (jos Ruska lasketaan) kahdeksan koiranpentua ja silti jotkin asiat tulevat aina jotenkin yllätyksenä. Yksikään koiranpentu ei ole samanlainen. Mutta se on totta kai hieno asia! :)

Menemme Ruskan ja siskoni koiran Usvan kanssa katsomaan lauantaina agility-kisoja. Luvassa on taas varmasti vilinää ja vilskettä ja mikä tärkeintä: hirveästi muita koiria! Lenkeillä Ruska haukahtelee muille koirille, sillä voi mennä hieman pasmat sekaisin lauantaina, jos se meinaa jokaista haukahtaa...

Rovaniemen Wanhat Markkinat! (Ja löpinää muustakin)

Kun Ruska tuli meille, päätin heti alusta asti, että sosiaalistan sen mahdollisimman hyvin pentuna, ettei myöhemmin ilmene mitään ongelmia. Pannua ei pentuna sosiaalistettu kovin hyvin: se sekoaa muista koirista, ei osaa ikinä oikein hillitä itseään ja jos meille tulee vaikka lenkillä tuttuja vastaan, se vinkuu, ulisee, haukkuu ja pyrkii olemaan kokoajan huomion keskipiste. Kotioloissa Pannu on oikea unelmakoira, mutta muualla... Ei siitä sen enempää. En tiedä, tekeekö collie/lapinporokoira-mix siitä sellaisen, vai olemmeko me tehneet koulutuksessa jotain ihan päin prinkkalaa. Pannu ei kuitenkaan ole ikinä esimerkiksi eroahdistunut. Kokemuksia tällaisesta koirasta olisi kyllä mukava kuulla muiltakin (jos sellaista on edes olemassa.. :D)

Mutta minä rakastan Pannua yli kaiken ja sitä viisaampaa, tai parempaa vahtikoiraa ei ole olemassa. Lisäksi se on loisto isoveli: se on muutaman kerrankin hakenut Ruskan, jos se on päässyt karkuun ja tuonut takaisin. Lisäksi se komentaa Ruskaa, jos Ruska hyppii vieraita vasten. Pannu ottaa sitä niskasta kiinni ja vetää pois vieraiden tyköä. Kaiken tämän se tekee aina tosi hellästi. Ehkä minulla on vähän viharakkaussuhde Pannuun, mutta rakkaus voittaa aina. <3



Jokatapauksessa! Minä, Jake ja Ruska menimme siis Wanhoille markkinoille. Loistava tilaisuus lyödä noin sata kärpästä yhdellä iskulla: Ruska näki vanhoja ihmisiä, lapsia, lastenrattaita, pyörätuoleja, juoksevia ihmisiä, vaikeasti liikkuvia ihmisiä... Jopa poroja ja hevosia! Mutta voiton vei kiinnostuksessa koju, jossa paistettiin ja myytiin makkaraa. Samalla tapasimme kaverini Hennan, jolla on bordercolliepentu Ronja. Minusta tuntui välillä, että Ruska ja Ronja olivat markkinoiden ohjelmanumero kaiken musiikin ja viihteen sijaan! :) Loppujen lopuksi markkinoilta ei itselle edes tarttunut mitään mukaan, mutta Ruska on nyt taas yhtä kokemusta rikkaampi ja siitä saa olla NIIN YLPEÄ! Se käyttäytyi todella hienosti kolme kuukautta vanhaksi.

Ai niin, lauantaina Ruskan kasvattajaperhe kävi katsomassa sitä samalla, kun menivät pesäpallo-otteluun. (Tässäkin otettiin ilo irti tilanteesta: jälleen juoksevia lapsia, outoja ääniä ja ihmispaljoutta.) Ruska sai kovasti kehuja ja se on kuulemma todella hyväkäytöksinen pikku tyttö. Se oli mahtava kuulla! Kova työ Ruskan kanssa kantaa kyllä hedelmää ja palkitsee monin verroin.

Tästä opimme siis sen, että jos teillä on koiranpentu, niin säästytte monilta ongelmilta, kun menette niin sanottuihin "hankaliin" tilanteisiin aina, kun mahdollista. Menkää sen kanssa ihmispaljouden sekaan. Kyllä Ruskakin kiskoi paljon hihnassa ja halusi tervehtiä kaikkia, mutta se myös rauhottui melko äkkiä. Tavatkaa toisia koiria! Ruska tapasi myös tänään sellaisen koiran, joka ei ollut sille kovinkaan ystävällinen, mutta eikö sekin ole hyvä asia? Eiväthän kaikki koirat olekaan, osa voi olla todella vihaisiakin. Täytyy kai koiran oppia, että kaikkien luokse ei kannata vain rynnätä? Antakaa myös lasten silittää pentua (toki lapsi voi säikähtää, jos koiranpentu puree kovasti). Meillä ei Jaken kanssa ole omia lapsia (vielä ainakaan) eikä tuttupiirissäkään kauhean paljon, joten annan mielelläni lasten tulla Ruskan tykö, jotta se tottuisi myös heihin.

Ai niin, huomenna alkaa taas kesäloman jälkeen koulu.
Yäk.
Vähemmän aikaa kaikelle kivalle.

Ohessa vielä kidutuskuva pentukuumeisille.
Ruska on ihana.

(Koiran) elämää

Ruska tuli meille 12.7.2013.
Löysin sen ihan Tori.fi-sivuilta. Kuvassa minua katsoi onnettoman pieni ja suloinen tollerityttö, joka etsi itselleen uutta kotia.
Olimme Jaken kanssa puhuneet jo pitkään toisesta koirasta, koska minä halusin vieläkin itselleni tavallaan "oman koiran" ja kaverin, sekä lisäksi Pannulle ihan seuraa. Meillä on ollut Pannu jo kolme vuotta, mutta Jake hommasi sen yksinään, ennenkuin me asuimme yhdessä ja se oikeastaan tuli kaupan päällisinä, kun Jake muutti asuntooni... :D

TÄLLAISEN kuvan oli Ruskaa myyvä perhe laittanut! Onko suloisempaa olemassa?? 22.5.2013 syntynyt narttupentu etsii kotia. Soitin heti ja minua ennen pentua varasi kuulemma kolme ihmistä. Noh, menetin suoraan toivoni, mutta noin tunnin kuluttua he soittivat minulle uudestaan ja tenttasivat koiratietouttani pitkään. Olin ainoa, joka tiesi, millainen rotu tolleri on! Seuraavana päivänä ajoimme 150 kilometrin päähän katsomaan Ruskaa ja se hurmasi meidät hetkessä. Näimme sen emän ja olot, mistä se tuli. Tuskinpa kovin monella rotukoirallakaan on ollut niin hyvää kasvattajaperhettä kuin Ruskalla! Ennen luovutusikää kasvattajaperhe opetti Ruskaa sisäsiistiksi ja olemaan hihnassa. Sen kanssa oltiin autossa ja käytiin ampumaradalla. Kahden viikon päästä me haimme TODELLA reippaan, rauhallisen ja rohkean pikku koiran. Minua ja Jakea jännitti kaikista eniten, miten Ruska ja nyt entinen lellipentumme Pannu tulisivat toimeen.

Hmm, luulenpa, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä,   kuinka ne tulevat toimeen...

Ensimmäiset viikot Ruskan kanssa kuluivat tutustuessa uuteen ympäristöön ja opetellessa sääntöjä. Asumme kerrostalossa, joten ulosmenokin on hieman vaativampaa ja Ruska on oppinut todella hyvin sisäsiistiksi. Muutama vahinko on tietenkin sattunut, mutta usein vika on ollut omistajissa...

Parasta Ruskassa on Pannuun verrattuna rauhallisuus. Se on harkitsevainen ja kamalan kuuliainen. Energiaa riittää, mutta se myös rauhoittuu hyvin. Kaveri sanoi minulle, kun kuuli että Ruska on tolleri, että eikö se ole kamalan hankala koira? Tollereita leimaa kuulemma arkuus, ylivilkkaus yms. Ruska ei ole kyllä mitään näistä.

Jos joku sattuu lukemaan tätä, niin kertokaa ihmeessä kokemuksia omien koirienne pentuajoista. Tollereiden omistajat: oletteko tekin kuulleet näistä ennakkoluuloista? Pitävätkö teillä paikkaansa? Kaikki koirakokemukset ovat tänne enemmän kuin tervetulleita! :)

Hei kaikille!

 Tässä olemme minä ja Ruska. Asumme Rovaniemellä: perheessä on myös mieheni (poikaystäväni, kihlattuni… Sopivaa sanaa on hankala löytää…) sekä toinen, 3-vuotias koira Pannu. ( Ja kyllä, nimi on TODELLA outo, teen varmasti sille omistetun blogipäivityksen... :)

Tuskin kukaan tulee lukemaan tänne minusta, mutta olen 20-vuotias ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Rakastan luontoa ja kaikkea sitä, mitä siellä voi oikeastaan tehdä. Varsinkin metsä-ja kalareissut isän kanssa ovat todella tärkeitä. Jake (helluni) ei ole aivan yhtä luontoihminen kuin minä, joten tästäkin syystä on ihanaa, että minulla on nyt Ruska, joka varmasti rakastaa jokaikistä kertaa kun lähdemme metsille. Toinen koiramme Pannu rakastaa myös lenkkejä metsässä.

Jake on tietenkin se minun rakkain kultani! Olemme seurustelleet jo yli 3 vuotta yhdessä ja  asumme nyt kivassa pikku kaksiossa näiden koiruleidemme kanssa. Jake rakastaa pelejä ja minua. Minua                                                                           tietenkin enemmän.

Pannu on kyllä loistava koira. Se rakastaa parveketta

ja ihmisiä enemmän kuin mitään. Sitä uskollisempaa

on hankala löytää mistään. Ihan varmasti tulette kuulemaan

myös sen seikkailuista blogissani. 

Ruska on NIIN RAKASTETTAVA!

Se on kuin lapsi: hiekkalaatikko on vain niin paras. Varsinkin,

jos on turkki ihan märkä...