Lisää valokuvausta

Löysin äitin tietokoneelta kuvia viime syksyn vaellusreissulta Luostolta.
Olimme siellä siskoni ja koirien  kanssa (olen kirjoittanutkin siitä reissusta, mutta kuvia ei ollut paljoa).
Kuvat näyttävät tosi hyviltä ja koirat onnellisilta.
Voih <3

Pikku kulta <3 

Kuka määritti säännöt ajan kululle
ja mistä oikein kaipaus kumpuaa?
Kuinka iloinen voi olla
ja kuinka onnellinen pienistä asioista?
Mutta aina välillä mietin
miksi ajattelen tulevaa?
Miksi pystyn katsomaan taakseni,
muistamaan menneet?
Joskus tuntuu,
että olisi helpompaa unohtaa.
Mutta tiedän kuitenkin, että hyvät muistot
saavat arvokkaan hymyn huulille.
Syksyn kuulaudessa,
kesätuulessa,
joulun tuoksuissa
ja kevätlämmössä.