Oikeasti, kun asuu miehen ja kahden koiran kanssa kerrostaloasunnossa, keskellä kaupungin hälinää ja vilsketttä, tuntuu metsäretki keskellä ei mitään, hiljaisuudessa, aivan ihmeelliseltä. Sodankylän seudulla puiden lehdet ovat jo tippumassa ja ruskakausi alkaa olla ohi. Ilma on selvästi jo kolea ja ilmassa on talven tuntua. Ihan poskia punoitti, kun käveli metsässä.
Minulle tulee itsellenikin niin hyvä mieli, kun koirat selvästi nauttivat yli kaiken. Ruska ja Pannu ovat harjaantuneet kaupunkieloon ja ne osaavat ottaa tilaisuudesta kaiken irti, kun pääsevät juoksemaan irti metsään. Rovaniemellä nappaan molemmat välillä autoon ja ajamme Napapiirille, missä on myös kivoja lenkkipolkuja eikä niin paljon hälinää.
En saanut Pannusta yhtään oikeaa kuvaa juurikin siksi, kun se oli niin riemuissaan... Jokaisessa on niin vauhti päällä!
Samalla sitä huomaa, että Ruska se vain kasvaa ja kasvaa ja reipastuu. Kävimme siskoni ja koirien kanssa Luostolla patikoimassa noin 10 kilometriä ja koirat saivat olla irti (kaikki me tiedämme, että kun ihmiset kävelivät 10 kilometriä, vetaisivat koirat varmaan puolet enemmän! :D). Ruska jaksoi TODELLA hienosti koko matkan! Se on pienempänä ruukannut uhmakkaasti istahtaa minun eteeni ja ulista niin kauan, että se otetaan syliin ja kannetaan loppumatka. Minusta lähtökohtaan verrattuna muutos on valtaisa, vaikka Ruska on nyt vasta 4 kuukautta vanha. Kun se tuli meille, se ei jaksanut kävellä kilometrin lenkkiä ilman, että osa sitä kannettiin sylissä!
Nenä tekee omaa pientä evoluutiotaan, samoin korvat...Säikähdin, kun Ruskan korvat alkoivat nousta yhdessä välissä ylöspäin! Kahden kuukauden iässä korvat olivat normaalisti luppakorvat ja siitä alkoi kirjaimellisesti nousu! :D Nyt korvat kuitenkin alkavat palata luppakorviksi ja asettua lopulliseen muotoonsa. Kuvassa toinen korva on jo mennyt takaisin lupalle ja toinen vielä pohdiskelee, että mitenpäin sen kannattaisi Ruskan päässä roikkua...
Ja tuo nenä... voi että se on IHANA! Se oli melkein musta Ruskan tullessa meille ja nyt sekin hitaasti, mutta varmasti vaalenee vaalenemistaan. Kun katselin aikanaan netistä tollereiden pentujen kuvia, ovat ne näyttäneet jo valmiilta tollereilta. Nenä on ollut pinkki, korvat lupalla ja karva pitkä. Ruska tekee kaiken hitaasti. Karvakin kasvaa kokoajan ja oli mukava nähdä Rovaniemen koiranäyttelyssä erinlaisia tollereita. Osa oli todella samannäköisiä Ruskan kanssa.
Ai niin, tässä kuvassa Ruska on sen patikointiretken jälkeen... Rankkaa oli! :)
Hei, meinasin kokonaan unohtaa: Ruska ja Pannu kävivät maalinnun pyynnissä minun ja isän kanssa ja onnistuneen haukun jälkeen isä sai pudotettua Pannulle teeren! VOI SITÄ RIEMUA. Ruska ei välittänyt yhtään aseen äänestä ja sitten se yhdessä Pannun kanssa tutki teertä ja kanniskeli sitä. Kuvastakin näkee (valitettavasti vähän kehno laatu), että molemmat koirat ovat ihan silmät pyöreänä ja hämillään. Tämä oli Pannun ensimmäinen lintu, joka ammuttiin haukun jälkeen alas. Tästä johtuen se Luoston reissullakin haki kokoajan lintuja ja ajoipa jopa kuukkelit puuhun ja haukkui niitä. Melko innokasta, eikö totta? :)
 |
| Luoston maisemia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti