Aikaisempina vuosina en ole oikeastaan löytänyt vuoden vaihtumisesta syytä aloittaa jotenkin uusi elämä. Tänä vuonna kuitenkin on käynyt toisin: ainakin nyt tuntuu siltä. Vuosi 2013 tarjosi minulle jos jonkinlaista haastetta elämässä. En sano, etteikö ihaniakin asioita olisi tapahtunut. Niitä tapahtui paljonkin. Niistä todisteena on blogitekstini, joista omasta mielestäni ainakin, huokuu onnellisuus.
Vaikka koen, että koiran perään ei pitäisi itkeä ja olen ehkä vaikuttanut muiden mielestä olevan täysin ok asian kanssa, ei asia nyt niinkään ole. Välillä vaan itkettää niin kamalasti ja tuntuu epäreilulta, varsinkin silloin, kun monet, melkein Ruskan ikäiset pennut kasvavat aikuisiksi ja heidän omistajansa saavat kokea kaikkia mahtavia asioita, mistä minä jäin nyt paitsi. Välillä tuntuu, että ihan kidutan itseäni, kun luen muiden blogeja.
Tuntui myös todella pahalta, kun eräs kaverimme tuli pitkästä aikaa käymään minun ja Jaken luona kylässä. Avasin hänelle oven ja halasin ja kaveri sanoi, että pistetään ovi kiinni, ettei elukat karkaa. Elukat. Monikko. Sekunnin sadasosaskarppauksen jälkeen sanoin, ettei meillä ole enää kuin yksi koira. Se oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti kasvotusten jonkun kanssa sanoin sen ääneen.
:'(
Minulla oli mitä ihanin kesä; puuhastelin pikku Ruskan kanssa ja kilojakin karisi siinä samassa. Olen aina ollut ylipainoinen ja vitsailin, että Ruska laihduttaa minua. Noh, Ruskan lopetuksen jälkeen ei ole oikein liikunta maistunut, vaan mieluummin sohvan nurkka ja suklaa, ja se näkyy ja sen tuntee kokoajan. Siispä päätin, että nyt tälle tulee loppu. Jos kirjoitan sen uhmakkaasti tänne ylös, niin silloin minun on pakko noudattaa sovittua, niinhän?
Aion pudottaa painoani: haluan pysyä terveenä ja olla sairaanhoitajana esimerkki, siis hyvä, enkä varoittava! :D Tammikuuni onkin alkanut lueskellessa muiden laihdutusblogeja ja täytyy sanoa, että mahtavaa tekstiä on löytynyt ja oikeita sankareita! Upeaa, että ihmiset ovat niin rohkeita kirjoittaakseen, millaista oikeasti on elää ylipainoisen elämää ja millaisia, muiden mielestä yllättäviä ongelmia siihen voi liittyä. Asiat, joista en itse kehtaa puhua ääneen.
Ajattelin, että blogiin olisi hyvä tehdä vähän ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa.
5.1.2013
Aamupala: banaani ja raejuustoa
Päivällinen: salaatti, wokkivihannekset, kanansiipiä
Välipala: 2 mandariinia
Iltapala: proteiinijogurtti
Liikunta: 1h kuntosalilla
Huomenna minulla onkin yövuoro sairaalalla (työharjoittelu jatkuu!), sitten kaksi vapaapäivää. Sinänsä hieman hankalaa pitää tämä ruoka-asia mahdollisimman säännöllisenä, mutta testataan nyt vähän motivaatiota heti alkuun!
![]() |
| Huh huh, vuoden 2013 viimeiset juomingit kaverin kanssa. Nyt alkaa tipaton tammikuu! |
![]() |
| Sushi/kiinalainen ruoka, miksi sinun pitää olla niin hyvää?? |




Niin ja tietenkin, TIETENKIN, lipsuin tästä ja söin vielä illalla kaurapuuroa muutaman desin. Mutta tälle on hyvä selitys (onko sellaisia??): Pannu-koiralla oli ruoka loppu ja päätin hätävarana keittää sille puuroa, koska sen herkkä vatsa ei juuri muuta kestä. Keitin puuroa niin paljon, että en viitsinyt laittaa kaikkea koiralle, vaan söin osan itse. Mutta olisihan puuron tilalla voinut olla vaikka levy suklaata? :D
VastaaPoista